Monella tapaa voi ajatella että olen aikuinen. Iän puolesta ainakin. Asutaan omassa kodissa, käydään töissä ja maksetaan laskut. Tämä kohta on erityisen tärkeä sillä lapsena ajatus laskujen maksamisesta valvotti monesti, pelkäsin että en teknisesti selviä tehtävästä. Osaan laittaa ruokaa kuin aikuinen, sillai kun lapsena ajatelinkin että aikuiset osaa, makaronilaatikkoa ja lihapullia. Leivon pullaa ja siivoan vaikkei jälkimmäinen aina niin huvittaisi. Sekin on sitä aikuisuutta.
Mutta sitten on nämä muut asiat. Pukeudun edelleen kuin leikki-ikäinen. Vaatekaappini on tällä hetkellä täynnä pilkkua ja palloa, ötökkäkuosia ja raitasukkahousuja. Monasti kuvittelen että voisin tässä vähitellen päivittää vaatekaappini ja tavallaan kiehtoisi se että siellä olisi enimmäkseen laadukkaita, yksinkertaisia vaatteita, mahdollisesti vain harmaan eri sävyissä. Aamulla ei tarvitsisi miettiä mitä laittaa päälle kun kaikki sopisi yhteen. Väriä asuun saisi asusteilla.
Kun punavalkoiset pallokuvioiset Converseni levisivät, oli aika ostaa uudet, ja näin tilaisuuteni tulleen: harmaan Converset tukisivat uutta aikuista pukeutumistani.
Todellisuus on kuitenkin että kun tulee uuden hankinnan aika, leikki-ikäinen voittaa.
Täti Moonikan Majatalo 