Sehän on nyt muodissa, eikö?
Asunnossamme on käynnissä pienimuotoinen muutosleikki, kun toista makuuhuonetta valmistellaan kovaa vauhtia kasvavalle naperollemme. Samalla olohuonekin saa vähän uutta ilmettä. Mikäli olisin sinut iskuporakoneen kanssa, vihersisustus olisi huomattavasti mittavampaa mm. erilaisten amppelien muodossa.
Mies toivoi uuteen kotiimme avainkaappia. Siitä se ajatus sitten lähti.
Isovanhemmilta peritty radio oli muuton yhteydessä löytynyt varastosta, ja kaipasin sille jotain käyttötarkoitusta. Eteisemme kirkas LED-valo tuntui myös vähän turhan kirkkaalta kaikkiin tilanteisiin, joten tunnelmallisemmalle valaisimelle oli myös tilausta. Ostin Clasulta pulloon tarkoitetun lampunpitimen sekä toisen lampunpitimen, jossa oli kangaspäällysteinen johto. Näiden kanssa käännyin sähköinsinööri-isäni puoleen, joka yhdisti tarvittavat osat kummastakin toisiinsa. Sitten ei tarvittukaan kuin yksi reikä radion katto-osaan ja naulakkokoukkujen ruuvaus pohjaan.
Hankkimani Artekin lamppu on tosin vähän turhan kirkas, harmittaa että ei tullut sisällytettyä himmennyskytkimen asennusta sähkötöihin.
Muutto takaisin Suomeen, ja uuteen asuntoon, on pitänyt kiireisenä. Muuttolaatikoista ja eri varastojen uumenista on kaiveltu kaikenlaista pientä ja isompaa tavaraa mitä on tullut hankittua uutta kotia varten tuolla Euroopassa reissatessa. Vähän niin kuin olisi joulu koko ajan, kun osa löydöistä on jo päässyt unohtumaan, ja ne vaan tupsahtavat esiin jostain laatikoiden uumenista.
Eilisilta kului leppoisasti erään Wienistä tehdyn hankinnan parissa. Ihastuimme siellä viime jouluna erään pikkuputiikin ikkunassa komeileviin eläinvalaisimiin. Ilta oli jo pitkällä, ja olimme matkalla päivälliselle, mutta liikkeessä oli kuitenkin porukkaa. Kun aikamme kuolasimme ikkunan takana meidätkin kutsuttiin sisään kuohuviinille. Ilo oli ylimmillään kun poistumme onnellisena iso aasinpää kainalossa, tosin yllättävän pieneen putkiloon pakattuna.
Totuus valkeni vasta reilu puoli vuotta myöhemmin, kun päätin tarmokkaasti ryhtyä kokoomaan tämän tee-se-itse-varjostimen kakkosmakkariimme.
Pelkästään osia leikatessa kului muutama ilta. Sitten edessä oli saumojen taittelu katkoviivojen mukaan joko ”vuori” tai ”laakso” tyyliin. Haasteellisin tehtävä olikin viimeinen etappi, eli liimaus. Sen suoritin lopulta kahdessa osassa. Uhrasin yhden meikkisiveltimistäni, jolla oli aika kätevä levitellä erikeeperiä.
Eilen puolen yön aikaan tuli valmista. Hyvä minä!
Mahtavan idean takana on itävaltalainen mostlikely. Lampunvarjostimia on myynnissä muun muassa Etsyssä.
Muji on Lontooseen ja Tukholmaan suuntautuvien reissujen pakollinen vierailukohde ja pettämätön tuliaiskauppa. Mieheni löysi saman putiikin myös Frankfurtista ja seurauksena korvakoruilleni löytyi uusi paikka. Kaikki eivät mahtuneet mutta suurin osa. Vartijana toimii Tukholmasta hankittu koruvaris.
Sammutuspeite tarvii olla, ja hyvällä paikalla vielä. Mutta ei sen tarvi olla niin ruma!
Ompelin jämäkankaista peitteen kokoisen pussin jonka yläosaan laitoin lenkin vanhaa kanttinauhaa (jätin pussin sisään nauhasta pitkät hännät joilla sain sammutuspeitteen sidottua pussin sisälle). Viimeistelin koko komeuden mummin vanhoilla tyynypitseillä. Kääntöpuoli on vohvelikangasta, ja olen siihen kirjaillut että ”sammutuspeite”, mutta oli sellaiset harakanvarpaat että ei kehtaa täällä julkaista. Täytyy näköjään noita ristipistoja vähän treenailla.
Harmittelin hetken aikaa sitä, ettei minulla ole parveketta. Siinä olisi niin mukava kasvatella tomaattia ja yrttejä. Sitten törmäsin jossain internetin ihmeellisessä maailmassa istutussäkkeihin, jotka on mahdollista ripustetaa roikkumaan esimerkiksi parvekkeen kaiteesta. Kysessä on tuote nimeltä BACSAC® . Nopealla googlauksella selvisi myös, että niitä myydään täälläkin päin maailmaa, vain muutaman ratikkapysäkin päässä kodistani. (Myöhemmin kävi ilmi, että idean takana on kolme ranskalaista, joten ei mikään ihme.)
Säkkejä löytyy useassa eri koossa, kiinnistysnaruilla ja ilman. On myös useamman lokeron yhdistelmiä. Kiinnitettävä 10 litran versio on juuri sopiva neljännen kerroksen ikkunasyvennyksiini. Käytännön haastetta tosin tuo se, että säkki ei ole vedenpitävä, joten viljelyksiä täytyy kastella maltilla, ellei halua kastella naapuria tai naapurin skootteria.
Toistaiseksi säkeissä kasvavat rosmariini, krassi ja joku auringossa avautuva kukka. Jos vaan löydän jostain mansikan tai tomaatin taimen, niin saatan hankkiutua eroon niistä kukkasista.
Sitä luulisi, että Italian naapurimaasta saisi edes keskimäärin hyvää kahvia, mutta ei. Geneven paras kahvi valmistuu omassa keittiössä.
”Initiative is doing the right thing without being told”
Pajunkissat takamettästä, langanjämät emännän varastoista, pääsiäisvalot (ennen myös jouluvaloina ja uudenvuodenvaloina esiintyneet) Stockalta, juliste tädiltä (Polka Jam), perhonen jolla pippurisilmät valmistettu päiväkodissa ”lapsityömiehen” käsin kuten laps asian ilmaisee.
Sarvet kuistin omat, pääsiäiskoristeet Indiskasta.
Tukholmassa täytyy aina käydä Designtorgetilla. Sieltä löytyy varmasti jotain kotiin viemistä. Useimmiten isokokoista. Tällä kertaa löytyi lehtiteline, joka on ikään kuin samaa sarjaa edellisellä reissulla hankitun tarjotintelineen kanssa. Vielä jäi erilaisia tarpeellisia telineitä ostettavaksi.
Mukaan tarttui myös monen vuoden jahkailun jälkeen paperitähti. Sanomalehdestä tehty kierrätysversio oli yksinkertaisesti ohittamaton. Samaa sarjaa oli myös minikoossa, ja näillä pikkutähdillä sai mukavasti tuunattua tylsän tavalliset jouluvalot.
Täti Moonikan Majatalo 