Sehän on nyt muodissa, eikö?
Asunnossamme on käynnissä pienimuotoinen muutosleikki, kun toista makuuhuonetta valmistellaan kovaa vauhtia kasvavalle naperollemme. Samalla olohuonekin saa vähän uutta ilmettä. Mikäli olisin sinut iskuporakoneen kanssa, vihersisustus olisi huomattavasti mittavampaa mm. erilaisten amppelien muodossa.
Isoäidinneliöt ovat kiinnostaneet jo pitkään, mutta jotenkin kuvittelin sellaisen tilkkutäkin valmistuksen olevan varsin työlästä. Mutta eipä ollutkaan! Harjoittelin ensin tekemällä yhden kaulaliinan, ja seuraava projekti olikin peitto tulevalle perheenjäsenelle. Novitan ohjeen mukaan syntyi, tosin värien käytön osalta en noudattanut mitään selkeää suunnitelmaa, mikä näkyy kyllä lopputuloksessa.
Aika pieni siitä tuli, mutta pieni kai on käyttäjänsäkin – ainakin ensialkuun.
Mies toivoi uuteen kotiimme avainkaappia. Siitä se ajatus sitten lähti.
Isovanhemmilta peritty radio oli muuton yhteydessä löytynyt varastosta, ja kaipasin sille jotain käyttötarkoitusta. Eteisemme kirkas LED-valo tuntui myös vähän turhan kirkkaalta kaikkiin tilanteisiin, joten tunnelmallisemmalle valaisimelle oli myös tilausta. Ostin Clasulta pulloon tarkoitetun lampunpitimen sekä toisen lampunpitimen, jossa oli kangaspäällysteinen johto. Näiden kanssa käännyin sähköinsinööri-isäni puoleen, joka yhdisti tarvittavat osat kummastakin toisiinsa. Sitten ei tarvittukaan kuin yksi reikä radion katto-osaan ja naulakkokoukkujen ruuvaus pohjaan.
Hankkimani Artekin lamppu on tosin vähän turhan kirkas, harmittaa että ei tullut sisällytettyä himmennyskytkimen asennusta sähkötöihin.
Muutto takaisin Suomeen, ja uuteen asuntoon, on pitänyt kiireisenä. Muuttolaatikoista ja eri varastojen uumenista on kaiveltu kaikenlaista pientä ja isompaa tavaraa mitä on tullut hankittua uutta kotia varten tuolla Euroopassa reissatessa. Vähän niin kuin olisi joulu koko ajan, kun osa löydöistä on jo päässyt unohtumaan, ja ne vaan tupsahtavat esiin jostain laatikoiden uumenista.
Eilisilta kului leppoisasti erään Wienistä tehdyn hankinnan parissa. Ihastuimme siellä viime jouluna erään pikkuputiikin ikkunassa komeileviin eläinvalaisimiin. Ilta oli jo pitkällä, ja olimme matkalla päivälliselle, mutta liikkeessä oli kuitenkin porukkaa. Kun aikamme kuolasimme ikkunan takana meidätkin kutsuttiin sisään kuohuviinille. Ilo oli ylimmillään kun poistumme onnellisena iso aasinpää kainalossa, tosin yllättävän pieneen putkiloon pakattuna.
Totuus valkeni vasta reilu puoli vuotta myöhemmin, kun päätin tarmokkaasti ryhtyä kokoomaan tämän tee-se-itse-varjostimen kakkosmakkariimme.
Pelkästään osia leikatessa kului muutama ilta. Sitten edessä oli saumojen taittelu katkoviivojen mukaan joko ”vuori” tai ”laakso” tyyliin. Haasteellisin tehtävä olikin viimeinen etappi, eli liimaus. Sen suoritin lopulta kahdessa osassa. Uhrasin yhden meikkisiveltimistäni, jolla oli aika kätevä levitellä erikeeperiä.
Eilen puolen yön aikaan tuli valmista. Hyvä minä!
Mahtavan idean takana on itävaltalainen mostlikely. Lampunvarjostimia on myynnissä muun muassa Etsyssä.
Vähän vajaa kaksi vuotta sitten, kun olin hiljattain muuttanut vieraaseen maahan ja kaupunkiin, kutsui eräs maannaiseni minut yllättäen kylään. Ja kuinka sattuikaan, hellalla porisi parhaillaan reilu satsi linssikeittoa, josta minullekin liikeni lautasellinen tai kaksi. Muistan vieläkin miten tämä lyhyt rupatteluhetki, ja mukavan kipakka keitto lämmittivät mieltä ja ruumista. Sittemmin olen tehnyt tätä keittoa omassa keittiössäni useamman kerran, vaikka kaupunki onkin jo tullut tutuksi eikä koti-ikävä enää samalla tavalla vaivaa.
Alkuperäistä ohjetta en tullut koskaan pyytäneeksi, mutta netistä löytyneitä ohjeita soveltaen olen päätynyt seuraavaan.
1. Kuori ja pilko sipuli ja perunat.
2. Kuullota sipulit öljyssä kattilassa, lisää curry, chili, huuhdotut linssit, perunat, lihaliemi ja tomaattisose. Keitä miedolla lämmöllä noin puoli tuntia. Lisää makkarakuutiot ja kuumenna kiehuvaksi. Tarkista maku, ja lisää tarvittaessa suolaa, pippuria ja/tai chiliä. Annostele lautaselle ja ripottele päälle persiljaa.
Viime kerralla käytin mausteista merguez-makkaraa, mutta suosikkini on kuitenkin ihan tavallinen HK:n Sininen -tyyppinen jauhomakkara, jota käyttäessä keittoa voi maustaa rohkeammin chilillä.
Majatalossa on ollut vähän hiljaisempaa…viimeisen vuoden ajan. Näin uuden vuoden alussa energiaa ja intoa aina löytyy jostain, ja tekee mieli tsempata tietyillä elämän osa-alueilla. Kaikenlaiset terveysvillitykset ovat omiaan viemään mukanaan, ainakin hetkeksi.
Tänään aamu alkoi vihersmoothien, tuorepuuron ja verigreipin voimalla. Kaunis väripaletti, eikö?
Vihersmoothie syntyi avokadosta, selleristä, persiljasta ja ananas-greippimehusta.
Tuorepuuron teen yleensä edellisenä iltana. Siihen tulee pakastemarjoja ja banaani (survottuna), turkkilaista jugurttia, ananasmehua, vähän juoksevaa hunajaa, kaurahiutaleita ja pellavansiemenrouhetta (tarkoituksena on siirtyä pellavansiemeniin, kun vihdoin sain hankittua niitä). Jos pöperö on aamulla liian jytkyä, siihen voi sekoittaa vähän maitoa tai mehua.
Aika lailla vastaavaa saa täällä Sveitsissä bircher myslin nimellä. Ja sehän se on sveitsiläisten hyvinvoinnin salaisuus, oman tulkintani mukaan (tuskin se fondue ainakaan on). Tosin useimmiten täällä päin myslissä on omenaa ja hedelmiä. Pähkinöitä voisi myös lisätä.
p.s. Kuvasta puuttuu maitokahvi, en nyt sentään ihan hulluksi ole heittäytynyt.
Korvistelineitä on täällä esitelty jo ainakin kaksin kappalein. Koska oma ”korvislautani” ei mahtunut muuttokuormaan viime keväänä, olen taistellut vajaat vuoden päivät joka aamu toisiinsa sotkeutuneiden korvisten kanssa niiden majaillessa tyhjentyneessä Kiehl´sin voidepurkissa. Ongelma ratkesi kertaheitolla, kun joululomalla Tukholman Urban Outfittersistä löytyi tälläinen pikkupuu:
Harmittelin hetken aikaa sitä, ettei minulla ole parveketta. Siinä olisi niin mukava kasvatella tomaattia ja yrttejä. Sitten törmäsin jossain internetin ihmeellisessä maailmassa istutussäkkeihin, jotka on mahdollista ripustetaa roikkumaan esimerkiksi parvekkeen kaiteesta. Kysessä on tuote nimeltä BACSAC® . Nopealla googlauksella selvisi myös, että niitä myydään täälläkin päin maailmaa, vain muutaman ratikkapysäkin päässä kodistani. (Myöhemmin kävi ilmi, että idean takana on kolme ranskalaista, joten ei mikään ihme.)
Säkkejä löytyy useassa eri koossa, kiinnistysnaruilla ja ilman. On myös useamman lokeron yhdistelmiä. Kiinnitettävä 10 litran versio on juuri sopiva neljännen kerroksen ikkunasyvennyksiini. Käytännön haastetta tosin tuo se, että säkki ei ole vedenpitävä, joten viljelyksiä täytyy kastella maltilla, ellei halua kastella naapuria tai naapurin skootteria.
Toistaiseksi säkeissä kasvavat rosmariini, krassi ja joku auringossa avautuva kukka. Jos vaan löydän jostain mansikan tai tomaatin taimen, niin saatan hankkiutua eroon niistä kukkasista.
Sitä luulisi, että Italian naapurimaasta saisi edes keskimäärin hyvää kahvia, mutta ei. Geneven paras kahvi valmistuu omassa keittiössä.
Viime sunnuntaina löysin kaupasta ensimmäistä kertaa (tänä keväänä) vadelmia ja mustikoita. Punaherukoitakin oli, ja olisin niitä ottanut, elleivät olisi olleet homeessa. Onneksi vadelmat olivat ihan priimaa. Mustikat vähän mauttomia pensasversioita. Eikä nämä tosiaan mitään paikallista tuotantoa olleet, vaan tulivat Espanjasta. Kyllä teki silti hyvää popsia jotain niin raikasta!
Tässä menossa jo toiset rasialliset.
Täti Moonikan Majatalo 