Elämä on kaunis

Amanda Palmer & The Grand Theft Orchestra – The Bed Song

Hyvää ystävänpäivää! Jaan juhlapäivän kunniaksi itseäni liikuttavan musiikkivideon. Jos olisin facebookissa, jakaisin tätä nyt siellä ja sitten rullaisin alahuultani koska kukaan ei katso eikä kommentoi. Nyt ei tarvitse murjottaa, mutta voin silti toivoa että joku saa tästä yhtä paljon irti kuin minäkin; kylmät väreet ja silmäänkin taisi mennä joku roska. Pitäkää huolta tärkeistä ihmisistänne vuoden kaikkina päivinä.

 

Jälkikirjoitus: tämän videon aiheuttamaan surumielisyyteen vastalääkkeenä (tai ainakin jollakin tavalla tasapainoittavana tekijänä) toimii Samuli Putro.

by

Postin tuomaa

Kun itse tilaa, saa justiinsa sellaista kun tahtoo! Viime viikolla törmäilin Etsyssä, ja päädyin Ruusuliisan puotiin. Miten ihanaa! Tilasin kahdet korvakorut, enkä tiedä kumpiin olisin enemmän ihastunut. Nuo jälkimmäisen kuvan silkkitoukan kotelot saattavat viedä niukan voiton tuon herkullisen värin takia, ja, no, koska silkkitoukan kotelot! Pienet leppäkertut löytyivät paketista kaupanpäällisenä. Uutta tilausta täällä jo suunnittelen…

20130114-180746.jpg

20130114-180758.jpg

by

Vahva suositus: Brooklyn Café

Viisikulmaan, osoitteeseen Fredrikinkatu 9, on ilmestynyt varsinainen aarre. Brooklyn Cafén bagelit ovat aivan omaa luokkaansa (kokeilkaa prosciuttoversiota jos ette usko) ja olen myös varsin ihastunut paikan kahveihin. Täysin oma lukunsa on myös tunnelmallinen sisustus ja erityismaininta vielä palvelustakin.

Ainoa miinus on se että paikka ei ole omalla kulkureitilläni kuin silloin kun käyn tatuoitavana Legacyssa.

Tänään palkitsin itseni bagelilla ja vaniljalatella sillä oli pitkän koulutukseni viimeinen koulupäivä. Lumista katua kävellessäni, bageli laukussa ja höyryävä latte kädessä, ikävöin tämän blogin toista kirjoittajaa niin että rintaan koski.

20121214-201129.jpg

20121214-201143.jpg

20121214-201156.jpg

by

Kuistilla, osa 1

Uudessa kodissa on pikkuinen kuisti, jolle ei oikein ole ollut käyttöä. Ajatus kuistista on ihana, mutta syksyn kuisti oli remonttiroinaa täynnä ja talvella siellä oli rapsakat kaksi astetta enemmän kuin ulkona. Kevätauringon alkaessa lämmittää kuistin nurkkaa päätin laittaa paikat järjestykseen. Tässä on kuvassa talon mukana tullut sekretääri, johon viritin korttipisteen. Hamstraan kauniita kortteja milloin mistäkin, ja korttikokoelman lisäksi järjestelin sekretääriin postimerkit, parhaat korttikynäni, kirjekuoret, tarroja ja kiiltokuvia. Ensimmäisen vastausta odottava kortti saapuikin eilen, joten korttinurkka testataan tänään.

20120511-081454.jpg

by

Onnistunut talvehtiminen

Viime kesänä rakastuin yllätyksekseni pelargonioihin. Ne koristivat rappusia ja kuistia kesän, ja syksyn tullen ei tehnyt mieli viedä raatoja kompostiin. Äitini ohjein kokosin ne pahvilaatikkoon ja vein kellariin. Kastelin aluksi niukasti ja sitten en lainkaan. Lämpötila kellarissa oli parhaillaan  (tai pahimmillaan) +2. Yllätys oli suuri kun kevään tullessa ruukkujen raadoista puski kalpeaa uutta lehteä. Konsultoin taas äitiäni ja nostin ruukut kuistille, vaihdoin mullat osittain uusiksi, leikkasin varret lyhyiksi ja aloitin kastelun. Kastelin ensin varovasti ja lisäsin kastelukertoja niin että multa oli tuoretta ja kosteaa noin viikossa. Laitoin ruukkuihin kukkiville kasveille tarkoitetut ravinnepuikot. Aluksi näytti siltä että pelargoniat kuolivat tähän käsittelyyn, mutta vähitellen uusia lehtiä alkoi taas ilmestyä. Odotan enää yhden surkian näköisen rassukan heräämistä eloon, mutta muuten lehtiä on jo ihan kivasti. Jos selviävät ensi talvestakin, vaihdan isommat ruukut seuraavana keväänä.

Uusiakin pelargonioita piti tietysti kuistille ostaa. Niitä vahtii äkäinen valkoinen kissa.

Ei nyt mietitä sitä että kuistin ikkunat kaipaavat pikaista pesemistä.

by

Vapaapäivä

Kävi niin, että olen yksin kotona. Sisäinen Peppi Pitkätossu otti vallan, ja pyykinpesun ja siivouksen lomassa päätin syödä lounaaksi aamiaista.

Luen Millennium -trilogian kolmatta ja viimeistä osaa (olen yllättänyt tällä sekä itseni että läheiseni). Kannoin kirjan ja tarjottimen tähän sohvalle, ja taidan ollakin tässä hyvän tovin.

Hyvää pääsiäistä!

by

Omenapiirakka, we meet again.

Omenapiirakkakausi, IHANAA! Luottoresepti omenapiirakalle on ollut haussa jo pitkään, ja usein tulee tehtyä ihan perinteistä omenapaistostakin, mutta nytpä osui kohdalle hyvä resepti. Tässä piirakassa työvaiheita on muutama, mutta vaikea ohje ei silti ole. Piirakka syntyi aika näppärästi ja oli omasta mielestäni hyvinkin vaivan arvoinen.

Pohja

  • 200 g voita
  • 2 dl sokeria
  • 1 luomumuna
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 1 dl perunajauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 2 dl kermaa
Täyte
  • omenaa pieninä kuutioina noin 3 dl
  • 0,5 dl vettä
  • 3/4 dl fariinisokeria
  • 1 rkl perunajauhoja
  • kanelia
  • inkivääriä
Muruseos
  • 50 g voita
  • 1/2 dl sokeria
  • 1 dl venhäjauhoja

 

 

 

Tee ensin pohja. Vaahdota voi ja sokeri kulhossa. Lisää joukkoon muna. Lisää taikinaan vuorotellen varovasti yhdistetyt kuivat aineet ja kerma. Itse vuorasin irtopohjavuoan leivinpaperilla ja tasoittelin taikinan siihen. Paista pohjaa uunin alimmalla tasolla 200 asteessa noin 10 min. Älä unohda maistaa taikinaa (se on herkullista).

Pohjan paistuessa kippaa kattilaan täytteen aineet. Keittele hiljalleen ja sekoittele kunnes omenat pehmenevät. Voit käyttää myös tavallista tai ruokosokeria ja maustaa mielesi mukaan. Itse tykkään inkivääristä, mutta laitan sitä kyllä varovaisesti. Jos seos tymäköityy liian nopeasti ja omenat ovat vielä kovia, lisää vettä.

 

Sekoita pienessä kulhossa muruseosta varten voi ja sokeri, nypi joukkoon vehnikset.

Lusikoi täyte pohjan päälle, ripottele päälle muruseos.

Paista uunin keskitasolla 200 asteessa noin 15-20 minuuttia (pinta saa olla kauniin kullanvärinen).


Tarjoile rakkaille kermavaahdon, jäätelön tai vaniljakastikkeen kera. Tämä piirakka matkasi kesäkauden päättäjäisiin puutarhaan!
by

Vihdoinkin kotona

 

 

Uusi koti on loppuelämän projekti. Muutto oli kesäkuussa ja jatkuvasti on jotain askartelua päällä. Syksyn lähestyessä prioriteettina on saada patterit puutarhasta taloon ja lämpöä pesueelle. Listat odottavat vuoroaan, ja moni muukin asia on rempallaan. Kaikki on vinksin vonksin, kotoista ja hassua. Nopeasti sisäistin että vanha puutalo on elämäntapa, ei jotain mitä voisin suorittaa tai saattaa valmiiksi.

Jokainen aamu ja ilta kiitän onneani tästä talosta, tästä perheestä, näistä ystävistä. On tunne siitä että meidän perhe on vihdoin kotona. Monien mutkien ja kommellusten kautta päädyttiin tänne, ihan niin kuin oli tarkoitettukin.

 

 

Keittiön hylly saatiin vihdoin paikoilleen viikonloppuna. Kunniapaikkaa pitää Neiti Mintun tuparilahja.

 

Home sweet home.