Avainkaappi

Mies toivoi uuteen kotiimme avainkaappia. Siitä se ajatus sitten lähti.

Isovanhemmilta peritty radio oli muuton yhteydessä löytynyt varastosta, ja kaipasin sille jotain käyttötarkoitusta. Eteisemme kirkas LED-valo tuntui myös vähän turhan kirkkaalta kaikkiin tilanteisiin, joten tunnelmallisemmalle valaisimelle oli myös tilausta. Ostin Clasulta pulloon tarkoitetun lampunpitimen sekä toisen lampunpitimen, jossa oli kangaspäällysteinen johto. Näiden kanssa käännyin sähköinsinööri-isäni puoleen, joka yhdisti tarvittavat osat kummastakin toisiinsa. Sitten ei tarvittukaan kuin yksi reikä radion katto-osaan ja naulakkokoukkujen ruuvaus pohjaan.

Hankkimani Artekin lamppu on tosin vähän turhan kirkas, harmittaa että ei tullut sisällytettyä himmennyskytkimen asennusta sähkötöihin.

Pientä tuunausta

Kesäloman akkujen latauksen synnyttämä asunnon uudistus -vimma on tuottanut tulosta hitaasti, mutta varmasti ja pienin askelin. Keittiö on saanut uusien tuolin päällysten lisäksi pientä raikastusta, kun maalasin aiemmin tumman ruskean kynttiläkruunuvalaisimen valkoiseksi. Homma kävi kätevästi maalarin valkoisella spray-maalilla.

Maalaushommiin päästiin myös olohuoneessa. Polttopuita kellarikomerooni kuskaava isäni on vuosien varrella esittänyt useamman kerran toiveen, että hankkisin kunnollisen puukorin, jossa isompikin halkokuorma kulkisi kätevästi. Tänä kesänä sain hankittua Porvoon torilta pärekorin, joka kuitenkin kaipasi mielestäni vähän jotain väriä. Sitä varten nappasin rautakaupan hyllyltä  jonkun läpikuultavan öljymäisen maalituotteen, jonka väri taisi olla harmaa tammi. Tällaista jälkeä sillä tuli.

Pientä projektia

Olen tänä kesänä tutustunut ensimmäistä kertaa käsitteeseen kesäloma. Neljä viikkoa hujahti kuin hetkessä, enkä mitenkään hinkunut takaisin töihin. Siitä huolimatta tuli havaittua, että sanonta akkujen lataamisesta lomalla pitää kuin pitääkin paikkansa. Kesäloman viimeisenä viikonloppuna tein pitkän listan asioista, joihin tarttuisin pikimmiten. Listalta löytyi kaikenlaista keittiön kaappien siivouksesta seinän tapetointiin ja kynttiläkruunun maalaukseen.

Maanantaina herätessäni ensimmäiseen työpäivään olo oli mitä energisin, ja heti illalla kotiin päästyäni tartuin toimeen. Keittiön kaappien siivous osoittautui akuuteimmaksi toimeksi, sillä huomasin oliivipurkin vuotaneen loman aikana pitkin ruokavarastojani. Pientä lisätyötäkin aiheutui, sillä yksi hylly piti uusia edellisen imettyä itseensä reippaasti mustaa lientä.

Tänään kavoin esiin lomareissulla erään liikkeen poistomyynnistä hankkimani Marimekon kankaan, josta olin suunnittellut uudet päälliset keittiön ruokapöydän tuoleihin. Ajattelin ensi välttää helpointa tietä, eli kankaan nitomista kiinni istuimiin, sillä epäilin paljon valkoista sisältävän kankaan kaipaavan pesua kohtalaisen usein. Lopulta kärsimättömyys vei kuitenkin voiton, en jaksanut ryhtyä ompeluhommiin, joten naulasin kankaan kiinni istuimiin korvistelineestä ylijääneillä pienillä messinkinauloilla.

Istuinten kannattimet (pienet puupalat istuinten alla) olivat jo pitkään irtoilleet pahaa-aavistamattomien vieraideni kauhuksi, joten päätin samalla ruuvata ne kiinni runkoon aiemman naulauksen sijaan.

Myös kynttiläkruunu on saanut jo ensimmäisen maalikerroksensa, mutta tapetoinnin suhteen olen vielä hieman epävarma. Vaikka olenhan jo kerran nähnyt miten työ tehdään, mitä sitä turhaan jännittämään.

Tuoleista tuli ihan nätit, vai mitä?